Tänään mietityttää tarpeeton sukupuolittaminen. Yksi kirjallisuusvaikuttaja hehkutti toisaalla, miten oli ideoitu tarpeellisia kirjoja, mm. miehen kirjoittama tunnetaitokirja pojille. En edes lähde siihen nyt, miksi on inhaa ajatella, että kirjat kirjoitetaan sukupuolella.

Mutta mietin myös sitä, miten tuossa esimerkissä sekä miehet että pojat riisutaan yksilöllisistä piirteistä ja kutistetaan sukupuolekseen. Samalla luodaan  raja oikeanlaisen ja vääränlaisen mieheyden/poikuuden välille. 1/ 

 "Vääränlainen poikuus" on aika yleinen kiusaamisen aihe. Poika voi olla liian herkkä, tykätä jutuista, jotka ei ole riittävän "poikamaisia", tykätä romanttisesti pojista. Vääränlainen poika ei kuulu joukkoon, häntä on rangaistava. Kun Mies kirjoittaisi sukupuolellaan tunnetaitokirjan (oikeanlaisille) Pojille, se vain sementoisi sitä ajatusta, että poikuus on jotakin homogeenistä ja muuttumatonta sukupolvesta toiseen, ja Sinä, vääränlainen poika, et kuulu joukkoon. 2/